Cosmos 1100 projekti, talvi 2007-2008

Syksyllä mittailin isonpuomin nivelen ja säätököysien etäisyyksiä purjeneulomoa varten. Puominivelen muodostaa pultti maston ympäri laminoidussa paksuseinäisessä rst-putkessa, D-sakkeli parin rälläköidyn reiän läpi ja toinen pultti puomissa poikittain, kaikki 12 millistä rostaria. Kahdessa keskimmäisessä väliseinälevyssä puomihelassa on lasikuitulevyn sisään laminoitu lisäksi kolmen millin RST levy, joka ulottuu yläkulmaan asti. Helan yläreunan pienempään poikittaiseen läpipulttiin tulee isonpurjeen halssikulma ja käsin sidottava kolmosreivi. Ykkös- ja kakkosreivit ovat ohjaamolle vedettyjä yhden köyden reivejä, joita ohjaa puomin sisällä kulkeva taljamekanismi.

Piti sahata auki konehuoneiden luukut, kun olin jo unohtanut miltä siellä näytti ;-)

Taas tuli lisää reikiä entisten lisäksi. Edessä ankkuriboksi ja sen takana ketjuboksin tarkistusluukku.

Konetilan luukkuihin tehdään vähän sisäänvetoa askelmaksi.

Perämoottoreiden telineet ovat puuta, balsalevyä ja lasikuitua, sekä tietysti epoksia. Liiottelua tai ei, vähän laitoin suunnattua kuitua balsalevyn reunoille täytespaklauksen alle. Telineet kulkevat pystysuunnassa jaluskiskojen neljän liu'un varassa taljan vetäminä.

Keittiön laatikostot koostuvat melkoisesta kasasta vaneerinkappaleita. Etusarjat on repäisty suoraan kaapin seinästä.

Mastokengän jalusta on täyttä tiukkaa koivuvaneeria. Tässä ei jostain syystä painossa säästellä. Kuitua ja epoksia tietysti päälle.

Kamerakin vaihtui, entinen kun sanoutui irti lähes 5000 kuvan jälkeen. Minä en niitä kaikkia ottanut, näkisittepä vaimon kukka- ja puutarhakuvakokoelmat ;-)

Akuille piti kyhätä jonkinlaiset jalustat. Akkukotelot suunnittelin tehdä itse, mutta jotenkin päätyi ostoskärryyn pari muovista koteloa akkujen hakureissulla Biltemasta.

Konehuoneen luukut ovat pintakäsittelyä vailla, tässä päältä ja alta katsottuna.

Ohjaajan tuolin jalusta on korkeussuunnassa säädettävä, ellei nyt sitten satu juuttumaan kiinni...

Tuoli on kahden istuttava ja reisituet ovat saranoidut, jolloin voi ohjata myös puolittain tai kokonaan seisten. Valmistaja Ergo Oy, Tampere. [yritys lopetettu/PJ]

Tuoli on kohtalaisen korkealla, koska ruorimiehen on nähtävä katon yli. Kaasupullokotelon kannen korkeuteen tulee jalkojen alle taso tai ritilä. Yläpuolelle todennäköisesti teen piirustusten mukaisesti jossakin vaiheessa biminin eli aurinkokatoksen kevyestä komposiittirakenteesta. Sen ja kajuutan katon väliin jää vähintään kolmisenkymmentä senttiä, josta ruorimies näkee eteenpäin. Ehkä eteen jonkinlainen sprayhood sääsuojaksi, muovia tai tuulilasi akryylista, katsotaan sitten.

En millään malttanut olla kokeilematta alustavasti kalustettua mittaritauluakin. Sitäpaitsi tämähän on koko homma huvittelua. Reikään vasemmalla alakulmassa tulee LCD näyttö, johon logiikka lykkää kaikenlaista sekalaista tietoa, osa NMEA väylältä.

Ruorimies voi myös halutessaan seistä viereisellä penkillä, bimini loppuu suunnilleen sen sisälaitaan. Moottorien kaukosäädöt on nostettu seinälle käden ulottuville.

Pitkään keskeneräisenä roikkuneet peräsinlaatikot saivat sisäänsä peräsimen akselin suojaputket, joka ympäröitiin spakkelilla ja kuitua varmistukseksi päälle. Olipas vaikeaa löytää 60mm muoviputkea, 50 ja 75mm kyllä oli joka paikassa. Lopulta löytyi sopivan kokoista salaojaputkea. Reiät tukkii ympäri tuleva spaklaus.

Suojaputkien jälkeen laatikot voikin sulkea. Viimeinen aukko jää sisäpuolelta kolmiolistojen varaan, kuten otsalevytkin. Muut ovat sisäpuolisella spakkelipyöristyksellä ja lasikuitunauhalla vahvistettuja. Laitoin sisään vesianturit vuotojen varalle. Koska laatikot ovat irrallisia, ei johtoja oikein voi vetää roikkumaan. Ratkaisin ongelman juottamalla antureiden johtojen päihin pronssiset kampanaulat, joiden päät pistävät juuri ulkopinnan tasalle. Terävillä koetinpuikoilla saa varmaan kontaktin mittauksen ajaksi maalauksenkin läpi.

Seuraavaksi jatkui peräsinten viimeistely. Takareunaan oli upotettu piirustuksissa lasikuituvahvike. Nurkissa pyöri maston jäljiltä hiilikuitusuikaleita, eiköhän se kelpaa lasikuidun korvikkeeksi. Kuvassa on samalla menossa epoksi-grafiitti-puuvillakuitu-piituhka seoksesta tehtävien peräsinlaakereiden valu, siksi peräsin on laatikon väärällä eli yläpuolella. Täyspitkällä akselilla saa taatusti ylä- ja alalaakerin rihdattua linjaan.

Peräsinlaakereiden valu onnistui aika hyvin. Vain pari pienehköä rotankoloa piti jälkikäteen paikata. Mössöt sai pursotettua kapeaan rakoon tyhjään kansimassatuubiin täytetyllä epoksi-spakkeliseoksella. Tyhjät tuubit oli Pepe laittanut talteen, onneksi, parikymmentä vuotta aikaisemmin, kiitoksia. Takana oli ohuesta muovilevystä sahattu rengas topparina ja teipattu peräsinakseli sisämuottina. Tähän rakenteeseen uritettu kurkkutorvi suojaputkena oli hyvä vaihtoehto. Laakerit pysyvät taatusti paikoillaan ilman eri kiinnityksiä.

Lisää palikkakasoja koottuna: kylppärin ja perähytin irroitettavat kaapit peittävät taakseen akkukotelot kummassakin rungossa. Ajattelin selvitä kahdella 110 Ah:n akulla.

Salongin pöydän jalkaan tulevan astiakaapin irtohyllyt on ripustettu mikropalloseos spakkelista tehtyjen kannakkeiden päälle. Spaklauksen aikana pakkausteippi esti vaneerihyllyjen pysyvän kiinnityksen. Hunajakennolevyt ovat kiinteitä. Kaksoisovet tehdään kuusivaneerista.

Peräsimien karkea muotoilu aluksi suorina pintoina konehöylällä, osin käsihöyläkin oli tarpeen.

Alaosa kapenee suoraviivaisesti ja etureunassa on 45 asteen viisteet. Tällä tekniikalla saa molempiin peräsimiin suunnilleen samat muodot, koska suorat pinnat ovat helposti mitattavissa. Pyöristys lopuksi käsivaralla nauhasantaajalla.

Pehmeä havuvaneeri oli tasapaksuista viiluista tehty, joka helpotti suoran pinnan tekoa.

Väittäisin, että ne ovat aika saman muotoisia näin puolitekoisinakin. Vaneeriviilujen saumat toimivat hyvin korkeuskäyrinä pyöristettäessä. Korkeimmalle kukkulalle tulee vähän lisäpyöristystä spakkelista ennen viimeistelyhiontaa ja lasikuitua. Alareunat pyöristetään vasta lapojen pintakuidutuksen jälkeen.

Lappeiden kuidutus molemmin puolin. Jättöreuna saadaan teräväkulmaiseksi vetämällä se suorana yli takareunan vahvikkeen eli hiilikuitukaistan. Laminoinnin pinnalla oli repäisykangas antamassa tasaisempaa pintaa.

Välillä vähän kevyempää askartelua: tämän logiikan on tarkoitus ohjata mastonhuipun kääntöalustaa, että saadaan purjehdusvalot ja tuulimittarin anturi pysymään suunnilleen menosuuntaan, vaikka mastoa käännetäänkin. PIC16F628 soic ja vähän oheissälää. Aluksi ohjaus mittaritaululta kytkimellä, mutta kaksi digitaalimagneettikompassiakaan ei ole mahdoton ajatus. Ne kun maksavat muutaman kympin valmiina digiohjattavana moduulina.

Tämän näköinen siitä tuli. Alustava testaus antoi normaaleja elonmerkkejä CPU:lta ja darlingtonin ohjaus toimi kuin pitikin. Kaikki lienee kohdallaan. Soic pintaliitospiirin pinniväli on 1,2 mm, nenä on vaarassa juotoshommissa vaikka otsaluuppi onkin käytössä.

Biaksiaali suunnattu kuitu taipuu uskomattomalle mutkalle pienellä houkuttelulla. Akselin reijän sai venyttämällä kudosta ja etureuna taipui täysin saumattomasti sidelankojen varassa. Saksia tarvitsi vain ulkoreunojen siistimiseen. Tämä oli alunperin suora kangaspala!!

Laiskan miehen vastine alipaineprässäykselle: repäisykangasta ja ronskisti teippiä parin jousipuristimilla kiinnitetyn kovalevypalan lisäksi. Liuotteeton (Non solvent) epoksi kun ei kutistu kovettuessaan ja sen tähden pelkkä kontakti riittää.

Muutama hassu metri liukuovien listoja vei raakalankusta tehtynä koko viikonlopun. Sahaus, höyläys, sahalla urien aihiot, käsiyläjyrsimellä urien viimeistely, kulmien pyöristys myös yläjyrsimellä.

Ylälistassa on pari senttiä syvät urat, alalistassa sentin verran. Neljän millin vaneerista tehdyt liukuovet saa nostamalla uriinsa. Sivupöytien ylälistat toimivat samalla tasopinnan reunoina.

Peräsimien alareunaan myös kuitua, osin siis kaksinkertainen lappeen kanssa. Taivuttamalla saa taas täysin saumattoman muodon.

Peruukki sivuun, että saa liimat alle ;-)

Tähän joutui uhraamaan teippiä vähän enemmän voimakkaasti kaartuvan reunan takia. Pari hassua peräsinlapaa ja tunteja niihin upposi melkoisesti, kaikki ovat kuitenkin hyvässä tallessa.

Eipäs ollutkaan kaikki isot osat tehty! Targakaaren ylätaso vielä puuttui. Suulakepuristettu rakennuseristyslevy sahattuna 12 mm laudoiksi on aika hötöä. En kyllä käyttäisi kantaviin rakenteisiin. Päätykappaleet ovat alkuperäistä 30mm levyä ja sahattu poikittaisurilla ¾-osa syvyyteen. Spakkelia uriin ja karkeaa muottia vasten kovettumaan muotoonsa. Keskiosaa pitää muodossaan kaksinkertaiset spakkelilla toisiinsa liimatut reunat ja päälle tuleva lasikuitu.

Sisäkulmien pyöristys spakkeli auttaa myös aluksi muotoa pysymään kohdallaan. Keskiosassa tasoa on upotus aurinkokennoja varten.

Päähän tein tarttumakahvat, josta on hyvä ottaa tukea aallokossa peräportaille mennessä. Tukijalkojen välissä on muoviputki ja sen päälle tulee suunnattua kuitua jäykistepalkiksi. Putkeen saa myös sähköjohdot siististi suojaan.

Päistä putki taipuu sen verran vahvasti, että piti tehdä sahalla halkioita taivutuksen helpottamiseksi. Aluksi spakkeliliimaus ja vaneeriliuskoilla sekä lisäpainoilla puristusta päälle. Targakaaren muoto seuraa katon muotoa. Muotti onkin tehty kattomuotin jämistä, jotka laitoin talteen tätä varten. Voi olla että bimini tehdään vielä lähes samalla muodolla, katsotaan sitten.

Siinä se on kuituvalmiina yläpuolelta katsottuna.

Ja alapuolelta

Alustan kaarevuus on juuri sallituissa rajoissa metallirunkoisille aurinkokennoille. Koska niiden asennusohjeissa suositeltiin taustan jättämistä osittain auki jäähdytyksen varmistamiseksi, oikaisin alustaa hiukan spakkeliraidoilla. Ne jättävät aurinkokennot koholle ja samalla alapuolta saa myös tuuletettua.

Kohtapuoleen pääseekin ulkotiloihin hommiin, kun lämmöt nousevat vielä vähän.

Kommentit ja hyvät neuvot:
email pekkajlh@sci.fi

Etusivulle