Cosmos 1100, Kevät 04
Jälleen ovat kiinnostuneiden kyselyt saaneet minut rustaamaan neljännesvuosikatsauksen. Talvi meni, niin kuin pitikin, laiskotellessa, siis harrastuksen suhteen. Vain neljä osaa tuli tehdyksi, kaksi targakaaren tukijalkaa ja pari kölilaatikkoa. Melko työläitä muotokappaleita kylläkin, joissa on kuitu sisä- ja ulkopinnoilla.
Homma alkoi muotin teosta, lankku ja muutama vanerilappu. Piirustuksissa targakaaren jaloista oli vain ylin ja alin poikkileikkaus, loput piti täydentää matkan varrelle. Halpa laservesivaaka auttoi linjauksessa, ei tarvitse sählätä linjalankojen kanssa. Ensin kaksi oikeaa puoliskoa rimat nippun, kuitu ulko ja sisäpinnalle. Seuraavaksi muotti osiin ja peilikuvaksi, jolla loput eli kaksi vasenta puolta. Lopullinen tolppa kun ei ole symmetrinen missään suunnassa.
Puolikkaiden valmistuttua latvaa kohti kapeneva kuusisoiro puolikkaiden väliin ja spaklaten nippuun. Liitoksissa ylä/takareunassa kolmiorima ja ala/etureunassa spakkelia. Kuitunauhoilla lopullinen niputus.
Kölilaatikon puolikkaat sai sentään tehdyksi yhdellä muotilla. Rimat vain uhkasivat loppua kesken. Piti haalia kaikki lämmitetyn tilan nurkat tyhjiksi, silti piti joka toinen rima jatkaa. Hädin tuskin jäi riittävästi koristelistoituksia varten. Täytyy viipaloida kuusilankkua tarvittaessa, niitä kun on muutama uunikuivattu tallessa. Ovat varatut alunperin nostokölien tekoon, jotka kuitenkin teen luultavasti Divinycell ytimellä.
Kölilaatikoiden niputuksessa piti olla tarkkana, ettei kuilusta tule ahdas. Käytin lestinä kuorikappaleiden muotin jämiä puolikkaita liitettäessä. Narulla sai kiskottua pois keskeltä. Alareunaan sisäpuolelle tuli kolmisenkymmentä senttiä ylimääräistä kevlarkangasta kulutus- ja törmäysvahvikkeeksi, näkyy kuvassa keltaisempana kaistana. Sitkeää kuitua, piti saksetkin terottaa vartavasten. Sisäpinnalla on kaksi ylimääräistä hartsikerrosta, viimeisen päällä oli repäisykangas, joka sekin vielä paksunsi kerrosta ja silitti pintaa. Repäisykangasta on vaikka lampaat söisivät. Kaikki tehdaslevyt kun on molemmin puolin kääreessä ja onnistuin kehittämään tekniikan, jolla kankaan saa virheettömänä rullalle ja uusiokäyttöön.
Välihommina ja talvipuhteina tuli näprättyä virtapihi LED
lamppuja. Neljä superkirkasta valkeaa LEDiä vie virtaa alle
1W [<100 mA/PJ], eikä valoteho jää juurikaan kymmenwattisesta
hehkulampusta. Valotehot lisääntyvät näköjään
jokaisessa toimituserässä. Näillä yhden 5
millisen valoteho on speksien mukaan 14000-16000 mcd. Piti rikkoa
ehjiä lamppuja vakiokannan hankkimiseksi, mutta alkuperäinen
lukuvalojen 15W olisi vienyt yksin puolen veneen valaistuksen
virtamäärän. Pieni valmiiksi rei'itetty piirilevyn
palanen on ns. raitalevyä. Kiinnitys lampun kantaan
virtalankojen juottamisen jälkeen rikotun
lasikuvun paikalle kuumaliimalla. [nykyään tehdastekoiset ovat niin halpoja, ettei itse tekeminen kannata, kuten v. 2004. Nauhaledissä on edelleen ideaa!/PJ]
Sukkulalamppukin onnistuu pienellä mielikuvituksella. Päissä
aluslevyt pienillä pop-niiteillä kontaktipintana.
Jokaisella LEDillä on oma n. 550 ohm. etuvastus, osa
pintaliitosmallia. Napaisuus eli polariteetti on huomioitava
valaisimen johtoja kytkettäessä. Aion tehdä myös
yövalaistuksen superkirkkaista punaisista ledeistä mm.
portaikkoon ja ohjaamosta karttapöydän ääreen
johtavalle reitille. Luultavasti upotan ne
metalliheijastinkauluksessa puolikkaaseen putkeen koristelistan
tapaan. 
Sään salliessa kölilaatikot loksahtivat paikoilleen, toistaiseksi vasta spakkelilla, pysyvät kuitenkin sillä riittävän tukevasti. Alapään läpäisy oli melko kinkkinen mitoittaa, kaareva kohtauskulma on yli 45 astetta. Tuli yksi hyvä metalliteräkin katkottua pistosahasta vinon pinnan takia. Aukot osuivat kuitenkin hyvin kohdalleen, eivätkä ne saakaan olla kireitä, ettei kölikuilu litisty kiinnittäessä ja tule ahtaaksi.
Targakaaren jalat olivat yksinkertaisemmat asemoida ja kiinnittää kuin pelkäsin. Vinosahaus oli osunut tuurilla tai taidolla nappiin, eikä tarvinnut kiilata sinne eikä tänne. Laservesivaaka oli mainio apu, muuten olisinkin luultavasti sotkeutunut linja- ja luotilankoihin. Halpahallista hankittunakin vesivaakan laserlinjan heitto on viitisen milliä 10 metrin matkalla. Jos viitsisi trimmata libellin kolmijalasta, saisi ehkä vieläkin tarkemman. Viiden millin toleranssi riittää mainiosti minun tarkoituksiini, luultavasti pelkkä lämpölaajeneminen aiheuttaa suurempia heittoja näin isossa kappaleessa.
Välihommina kajuutan kylkien tulevan vaneroinnin alle tilapäisten tukirimojen virittelyä. Äitienpäivän lämpöaallon aikana pystyi lisäksi laminoimaan katon ja ankkurin kettinkiboksin liitoksia hitaalla kovettajalla, silläkin oli tulla välillä kiire. Kettinkiboksi keulakajuuttojen välissä piti kasata määrätyssä järjestyksessä ahtaan paikan takia. Laitoin pohjalle vähän lisäkerrosta kulutussuojaksi. Kajuuttojen väliseinä keskilinjalle tuli viimeksi mastotolppaa vasten.
Ruffin
kylkivaneerit ovat seuraava urakka.
Kommentit ja hyvät neuvot:
email pekkajlh@sci.fi