Cosmos 1100, kesä 2002, sivukansien rimoitus

Sivukansi rakennetaan laipioiden ja mallikaarien päälle rimoista samalla tekniikalla ja -materiaaleista kuin runkokin.

Pitkittäislinjaus on tarkistettava silmämääräisesti rimojen avulla vaikka mitat onkin otettu CAD-kuvista.

Se mikä näyttää hyvältä, on hyvä! Tässä kylppärin katto.

Linjalankoja ja muita vanhoja koettuja apuvälineitä väheksymättä silmä on tärkein väline.

Rimoista loppui pituus taas kesken.

Ihmettelinkin miten parilla korkeusmitalla...

...saa tehtyä sujuvan perälinjan profiilin. Rimoillapa tietenkin. Tein kyllä apupiirroksen 1:1 vanerin pintaan (ei mene ruttuun piirustus ;-). Käyräviivaimena sähköasennusputki on mainio, ei oksia eikä lylyä. Muutama hoikka naula mittapisteisiin ja putki luokille. Kuvaa tarvitaan CAD kuvasta puuttuvien laipioiden lopullisen korkeusmitan määrittämiseen.

Sivukannen pyöristys loppuu konehuoneen takaseinän paikkeille ja sujuvan liitoksen säveltäminen rimoista vaatii välillä tuumaustunteja.

Siitä se tulee. Yksi vinottainen linjausrima katkaisee pituutta sopivasti. Ihan kaikkia rimoja ei tarvitse jatkaa.

Cosmos 1100, Syksy 2002, keulakannen ja sivukansien laminointi

Keulakannen ja sivukansien laminointi meni totisesti viime tipaksi. Jos olisi myöhästynyt päivänkin, olisi viimeinen sivukansi jäänyt ilman lasikatetta, tehtiin se +6 asteessa. Kovettui kuitenkin muutamassa tunnissa. Aika ärtsyä on WEST nopealla kovettajalla.

Keulakannen rimoitus aluillaan. Eteenpäin kaareva reuna tuotti taas pikkuisen päänvaivaa. Jouduin siirtämään apukaaria keskemmälle juohevan linjan säilyttämiseksi. Olisi sen tietysti voinut piirtää laudalla leikkauskuviksi, enpä vaan viitsinyt. Onnistui kohtuullisesti improvisoimallakin.


.. ja puuvalmiina. Pienen muotovirheen joutuu tyvien yläpinnalla korjaamaan spaklaamalla. Keulakannen runkoliitoksen tyvi muistuttaa pelottavasti lentokoneen siiven tyveä.... ;-)


Laminointi tehtiin useammassa erässä. Kovettajana oli pakko käyttää nopeaa, koska sen (WEST) kylmäominaisuudet olivat hyvät, minimi + 5 astetta! Reilussa kymmenessä asteessa sai pistää kyllä vauhdilla, vaikka kappale kerrallaan tehtiinkin.


Tulihan kokeiltua sekin, että käsiä paleli, mutta epoksi uhkasi jysähtää liiankin nopeasti. Ongelma oli lähinnä satsin kehno imeytyminen kylmyydestä johtuvan jäykistymisen takia. Joutui käyttämään kovaa telaa koko alalla.



Pari kolme viikkoa myöhemmin kanniskeltiin kansikappaleet lämpimään tilaan.

Onneksi paino ei juurikaan ollut ongelma, iso koko kyllä. Katkaisin sivukannet etukannen takareunan kohdalta, josta ne muuttuvat puolipyöreästä neljännesympyräksi. Silti pituutta riitti seitsemän metrin verran.


Siinä hommia talvipuhteen ratoksi. Lisäksi kajuutan katon (puolitekoinen muotti kuvassa lattialla) ja kölilaatikoiden teko, kaikki pitäisi saada ennen ensi kesän alkua valmiiksi. Homma menee kuten rungotkin: sisäpuolen hionta, epoksikierros, spaklaus ja biax-kangas päälle. Täytyy tukea kappaleita muodon säilyttämiseksi tekemällä muotokaaret ulkopuolelle.

Kommentit ja hyvät neuvot:

email pekkajlh@sci.fi

Paluu etusivulle