No ei se vieläkään ole valmis ;-) Ei minulla ole kiirettä, tämä on harrastus eikä harrastus saa stressata! Ohessa vähän selittelyjä mihin se kesä kului, sen lisäksi että koko härveli on nyt pääosin spaklattu ulkopuolelta. Hionta osoittautui mahdottomaksi märällä kerillä, nauhasantaaja menee tukkoon!
Ennen moottoritilan viimeistelyä piti varmistaa moottorin sopiminen nykyisiin mittoihin. Kolmella miehellä oli kyllä tekemistä reilun 50 kiloisen kaunottaren pujottamiseksi konehuoneeseen. Merellä sen saa helpommin nostettua tarvittaessa ison puomin avulla.
Pystysuunnassa
neljä liukua kulkee parissa jaluskiskossa kannen läpi
tulevan nostotaljan vetämänä. Tila oli piirretty 9.9
Yamahalle mutta 15hp Honda sopi pienellä modifioinnilla juuri ja
juuri. Moottoreissa on nelilapaiset työvenepotkurit. Potkurin
ympärille kavitaatiolevyn alle tulee kehä, johon myös
alasulkulevy saadaan kiinnitettyä. Lisää siis
talvipuhdetöitä.
Aikamoinen
lokerikko syntyy moottorikaivon ympärille. Tasopinnat
kuidutetaan ja liitokset teipataan lasikuitunauhalla..
Purje-
tai jotain- säilytystilat tulevat keulaan. Luukun kansi syntyy
luontevasti sahaten. Lisäksi sisäpuolelle tulevat kehykset
luukkua pitelemään.
Koneellinen
tuuletus on pakollinen bensamoottoreille, vaikka tuuletusritilän
aukko onkin kookas. Lasikuituinen kuori peitteeksi tuulettimelle.
Ruorimiehen
istuimen jalkaosa laminoidaan kiinni ohjaamon pohjaan ja penkin
reunaan. Samalla vähän suuntakuitua poikkitukien reunojen
tukkeeksi ja lujitteeksi.
Kaikki
moottorikaivon ympärillä olevat lokerot ja kannet saavat
äänieristyslevyä sisäpuolelleen ennen niiden
sulkemista
Kiinni
on, vielä lasikuitunauhoja reunoihin ja liitoksiin. Sisäpuolella
on tietenkin vesianturit joka lokerossa. Konehuone saa vielä
sisäpuolisen äänieristyslevyvuorauksen myös.
Mastokengän
jalusta aluksi liimaten kiinni spakkelilla. On se suorassa.
Ari
ja Tom kävivät jeesaamassa parinsadan kierteen ja ruuvin
kanssa, kiitos pojat, varustamon vierashytille tulee käyttöä.
Keulojen muotokappaleiden viimeistely vei (tietysti) enemmän aikaa, kuin kuvittelin. Kehno mielikuvitus kai ;-(
Tuli niistä linjakkaan näköiset, vaikka aikaa ja vaivaa se vaati. Kolminkertainen kuitu päällä.
Pikku askarteluja, kuten maston kääntövipuvarsi rostarilevyä, komposiittilevyä ja kuitua
Luukkujen
sisäkehykset ovat kaksinkertaista vaneria kaartuvissa osissa ja
suorat osat tuplasti paksumpaa kaistaa. Ja vei tietysti tolkuttomasti
työtunteja. Niinhän sen pitikin. Mekaaninen ankkurivinssi
tulee kannelle luukkujen väliin ja ankkurin varsi vahvistetusta
aukosta siltakannen pohjan läpi boksiin, koura jää
ulkopuolelle. Idea on pihistetty Lagoon 41:stä. Piti tehdä
vähän alas kääntyvää kumirullilla
varustettua ohjuria kettingille mutkaisen reitin takia. Se näkyy
kuvassa kettingin mustan juoksutusputken alapuolella suunnilleen
ala-asennossa. Rullat ovat standardi telakointirullia ja pultti
toimii akselina.
Takakaide
peräportaan vierellä on teräskahva, josta kaidevaijeri
jatkuu ylöspäin seuraavaan tolppaan. Etupäätä
piti vähän korottaa, että rukkaskäsikin mahtuu
kahvan alle, kansi kun kaareutuu vahvasti.
Targakaari
paikoillaan ja perävalon kiinnityslappu keskellä
alapuolella. Niin, se roikkuva pahvilappu keskellä on
sähköjohdon vetolangan pääte, ettei naru karkaa
putkeen. Reitti kun on melkoisen mutkainen perähytille enkä
viitsisi vaijerilla uudelleen ronkkia.
Ulkotilan
selkänojien sisäkulmissa on tilaa pienille avoimille
köysilokeroille.
Kaikki
läpipulttien paikat porataan auki ulkopuolelta, jättäen
sisäpinnan kuitu kuitenkin ehjäksi. Täytetään
kovalla spakkelilla ja päälle yleensä vielä
lasikuitua. Kaikki heloitukset on valmisteltu tällä
tavalla, ainuttakaan pulttia tai ruuvia ei vedetä kontaktiin
komposiitin ytimen kanssa. Koska helat pitää asemoida
kohdalleen, vie tämä vaihe (taas ;-) yllättävän
paljon aikaa. Itse heloitus sujunee 8-) ripeästi, koska se on
vain lopullisen reijän porausta vailla.
Sivuvinssien
pulttaukset ovat selkänojan päällä kummallakin
sivulla. Pari ylimääräistä kuitua ja kookkaat
aluslevyt sisäpuolelle.
Kölin
nosto- ja laskutaljojen kääntöplokeille on tehtävä
vähän alustaa, koska pyöreään pintaan ei voi
heloja kiinnittää. Pulttien läpimenokohdat on
lujitettu kovalla spakkelilla. Eikä tämä vaatinut kuin
noin viisi työvaihetta :-) Useita pikkuhommia on tietysti
meneillään saman aikaisesti ympäri venettä.
Päävinssit
ovat katolla, samoin köysilukot, skuuttikiskot, maston
kääntötaljat.... Reikiä tuli kohdistettua ja
porattua koko viikonloppu. Pelkästään näille
reikien määräksi tuli vajaa sata.
Pari
lasikerrosta mastokengän alustan päälle sai taas
muotoiltua venyttämällä ilman saksia.
Melkoista
tuhertamista ovat kaidetolppien viimeiset puuttuvat tukipalat ja
niiden laminaatit, spaklauksesta puhumattakaan. Seli seli... tämähän
on hauskanpitoa. Milloin olet viimeksi tehnyt jotain yleellisen
kiireettömästi, vain työn omalla tahdilla?
Keittiön
laatikostot saivat liukukiskot spakkelista, joka vedettiin suoraan
teipattujen liukulistojen päälle. Ovat taatusti suorassa.
Kaidetolppien
kohdalla sisäpuolella on tuplavaneeri ja kuitukerros
lisälujitteena.
Keulapiikin
hionta ja spaklaus ei sovi ahtaan paikan kammoiselle. Hyvänä
puolena voi sanoa, että homman voi tehdä makuuasennossa ;-)
Neljä
passiivista ufo-tuuletusventtiliä huolehtiin osaltaan
ilmanvaihdosta avattavien ikkuinoiden ja luukkujen kanssa. Lisäksi
pentterin päälle kajuutan katolle tulee aurinkovaraajalla
varustettu moottoroitu venttiili.
Ensimmäinen
alue sisäpuolelta jotenkin viimeisteltynä on perähytin
alalokero. Reikä pohjassa tukitaan lokin anturilla.
Vähän
kaapelihyllyjä peräosien sisäkulmiin, että saa
ohjaus- ja kaukosäätövaijerit ujutettua konehuoneiden
suuntaan.
Peräankkuri
piilotetaan luukun taakse, mutta liinan kiinnitysknaapi pitää
pultata läpi pohjalevyn. Tulipa samalla laminoitua viereiset
etusarjatkin lopulta kiinni.
Kompassi
ripustetaan sangalla katon alapuolelle tulevaan kiinnikkeeseen.
Divinycell vaahtopala, alumiinia, spakkelia ja kuitua.
Mistään
ei tietenkään löydy sopivaa lasikuituputkea
potkuritunneleiksi, joten tehdään itse. Tämän
näköinen tuli 3 mm vaneerimuotista, laminointi sitten
talvipuhteena.
Ulkopuolet ovat nyt suunnilleen kaikki spaklattu ja osin hiottu. Samoin heloitusten valmistelu on kutakuinkin valmis. Sisäpuolelta puuttuu vielä spaklauksia. Kyllä se siitä.
Kommentit ja hyvät neuvot:
email
pekkajlh@sci.fi