Cosmos 1100, maaliskuu – toukokuu 2000
Sisäpuolen hionta pääsi kunnolla käyntiin maaliskuun aikana ja jatkui pätkittäin toukokuulle asti. Eipä ollut oikein laminointilämpötilaakaan ennemmin.
Suurin osa pinnasta oli koveraa ja ainoa käyttökelpoinen työväline oli ikivanhan (B&D vuosimalli ~76) porakoneen kumialuslevyyn kiinnitetty karkea fiiberilaikka käsivaralta ajettuna. Vain siltakannen alaspäin kaareutuva osa, vajaa neljännes pinnasta, oli kuperaa, jossa voi käyttää nauhasantaajaa. Kivikovat epoksipiikit repivät pari nauhaa reunasta siekaleiksi kunnes taas opin olemaan tarpeeksi varovainen.
Toukokuun alkupuolella kierros epoksia pintaan ja muutamat raot ja kaikki ruuvinreiät spaklaten. Sisäpinnan laminoinnin tein piirustusten mukaan samalla 460g suunnatulla biax kuidulla kuin ulkopintakin. Yksi kerros kaikkialle sekä päälaipion/maston ja takimmaisen laipion kohdalle ylimääräinen lisäkaista tasaamaan niille kohdille tulevaa suurempaa kuormitusta.
Ahtaan paikan takia homma oli tehtävä yksin ja pätkittäin kaista kerrallaan. Vain keskellä pääsin vetämään kaksi kaistaa samaan putkeen. Siinäkin tuli tupeksittua.
Ammattilainen katinrakentaja Jukka Henttu oli varoittanut, että laminointi on syytä tehdä laskevassa lämmössä. Nyt uskon sen, vaikka ensi kuulemalta tuntui että nousevan lämmön aiheuttama kaasujen laajeneminen on lähinnä teoreetikkojen murheita.
Muut kaistat olin tehnyt iltahommina, siis laskevassa lämpötilassa. Siitä huolimatta oli laminaatin alle noussut pari selvää kaasukuplaa ruuvin reikien (vaikkakin spaklattujen) ja jonkun oksan kohdalle.
Keskivaiheilla tein hommaa lauantaina aamusta alkaen, siis nousevassa lämmössä. Takuulla olin rullannut laminaatin kunnolla, mutta varsinkin päälaipion alle lisätyssä ylimääräisessä kaksikerroksisessa laminaatissa oli riveittäin kaasukuplia, aina spaklatun ruuvinreiän tai oksan kohdalla. Nouseva lämpö oli laajentanut puussa olevaa ilmaa ja nostanut selvän kuplan laminaatin alle. Kirottua! No, siitä selviää korjaamalla, epoksia kuplaan ja pönkkää päälle, kunhan harmittaa.
Ei näitä hommia näköjään opi kuin kantapään kautta. Samaa ilmiötä ei ollut esiintynyt (onneksi) ulkopinnalla, koska kaasut pääsivät purkautumaan käsittelemättömän sisäpinnan kautta. Kyseessä siis on todellinen ongelma, jota ei voi jättää huomiotta.
Sisäpuolen laminointi tukevoitti runkoa selvästi. Varsinkin pitkä tukematon ulkosivu oli melko vetelä pelkän ulkopuolisen laminaatin pitelemänä. Nyt se on selvästi jäykempi kuin yksikuorinen lasikuitu.