Cosmos 1100, syksy 2003
Syksyn urakasta puuttui vielä kajuutan katto, joka oli viimeinen suuri kappale. Muotin kaarevat osat on tehty parista 4-millisestä koivuvanerisuikaleesta, sitä kun sattui olemaan käytettävissä. Muotti on oikeastaan topografikuva kattokappaleesta. Muotin viimeistelyn ja teippauksen jälkeen rimoja voikin alkaa latomaan paikoilleen. Etureunan taivutus on aika kiukkuinen, pari rimaa sanoutui irti, piti oikein valikoida hupenevasta rimavarastosta.
Etukulman muotoa piti vähän pakottaa vaneriliuskojen ja reikäpeltikaistan läpi ruuveilla vedättämällä. Vasempaan etukulmaan tuli pieni muotovirhe, vastakkaisessa nurkassa osasin varautua siihen lisätyllä vanerituella. Turhaan ei Jeff piirustuksissa varoittanut ko. kohdasta. Ihmeesti sitä rima kuitenkin taipuu pallon muotoon. Pintalasin ja -hartsin määrää laskettaessa selvisi sekin, miksi rimoja tuntui menevän aina vain lisää. Koska niitä meni hirmuinen määrä. Pinta-ala nimittäin on 9 neliömetriä! Seuraavaksi hionta, kierros epoksia, rakojen spaklaus, välihionta, siivous ja lasia päälle.
Säätilan lopulta salliessa sain ulkohommatkin etenemään. Viimeiset puuttuvat kansipalat tuli spaklattua kohdalleen, mitä nyt vähän konehuoneen puoli jäi vielä osittain avoimeksi. Sisäsyrjän alle konehuoneeseen balsapaneelia puuttuvaa rimoitusta korvaamaan. Samalla joutui määrittelemään tarkan sivuprofiilin eli kannen kaarevuuden taaksepäin. Istui oikein nätisti sivukanteen. Vaakapalaan joutui sahaamaan muutaman pintahalkion auttamaan taipumista. Ohjaamon puoleinen kaareva sisäsyrjän linja on vasta sinnepäin, koska selkänojan kaaren täsmällinen mitoitus on vielä tekemättä.
Kylppärissä on vielä vähän askeettinen sisustus, katto sentään on jo päällä. Sauman päälle ja alle tuleva lasikuitunauha laitetaan sään salliessa, luultavasti ensi keväänä. Eiköhän spakkeli pitele levyä talven ajan kohdallaan.
Kajuutan katon yläpuolen laminoinnin jälkeen irroittelin ruuveja ja totesin, että puun jännite vetää muotoa suoremmaksi kuin pitäisi parista poikittaistuesta huolimatta. Kiireesti pönkät kattopalkkeihin ja lisää tukia spakkelilla kiinni. Tuista huolimatta etureuna veteli viitisen senttiä ylös alkuperäisestä linjasta. No, käsityötähän tämä on, tuskin se sivuprofiili muuttuu havaittavassa määrin. Kylkiä kiinnitettäessä saa pari senttiä vedätettyä takaisin pulteilla tukilautaa vasten.
Seuraavaksi muotin purku alta pois tilanpuutteen takia, kannen kääntö taljalla ylösalaisin ja taas ankaraa hiontaa. Kuvassa on viimeiset minuutit menossa vanhalla kunnianarvoisella B&D:llä vuosimalli jotakin -74. Se kun rupesi leikkimään tultasyöksevää lohikäärmettä ja ilmassa olevan puupölyn lähestyessä räjähdyskaasun pitoisuuksia, katsoin parhaaksi siirtää vanhuksen eläkkeelle. Onneksi olin hankkinut kesällä kumialuslevyn 125mm pikkurälläkkään lähinnä paksujen lasikuitujen hiontaan. Kieltämättä 10 000 kierrosta puree kivikovaan epoksiin vähän tehokkaammin kuin porakoneen tarjoamat 2400 kierrosta.
Seuraavaksi tavanomaiset hartsi+spakkeli+välihionta, rätit levälleen ja soppaa päälle. Biaksiaali lasikuitu oli vähissä ja 450g 1-suuntakuitua (90/10%) oli ylimääräistä, joten vedin sisäpinnan sitä rimoihin nähden poikittain ja vähän ylimääräisiä soiroja pitkittäistueksi. Tarkemmin laskien vähäiset pitkittäiskaistat ovat todellisuudessa täysi neliömetri, joka selittää osin laskettua selvästi runsaamman hartsin kulutuksen. Käyttämäni kumitelalevitys ehkä ko. kuitutyypin kohdalla voi olla osatekijä.
Muutama päivä myöhemmin oli sitten hätäiset harjannostajaiset, talkooporukalla kun oli tulinen kiire. Kajuutan katon paikoilleen saattaminen kesti parikymmentä minuuttia. Paino ei ole ongelma, kokoa sen sijaan on niin, että ovet riittivät juuri ja juuri. Siinä se nyt sitten on.
Koska näyttää siltä, että kajuutan seinät jäävät ensi kesään, jätin tukirakenteet paikoilleen katolle, eipähän vetele talvella, toivottavasti. Etuseinästä tulee huikean kalteva, piti oikein tarkistaa piirustuksista, onko kulma tosiaan noin vino. Kyllä on! Sisaralus, joka on tehty samoilla runkomuoteilla, laskettiin muuten vesille lokakuussa. Sekin näyttää ihan samalta eli kuin juuri karannut Tähtien Sota-elokuvan rekvisiittavarastosta. Kippari hehkutteli revittäneensä koepurjehduksessa 16,7 solmua, joo joo... ;-)
Tolppa keskellä kannattelee tulevaa mastokenkää katolla. Laminaatteja siitä vähän puuttuu vielä, kun ei muka ole kerennyt. Sohva pitäisi kasata seinän vierustalle.
Näkymä keittiön suuntaan, kipparinhytti alaoikealla ja portaikko kuvan vasemmassa reunassa, ainakin sitten joskus.
Kommentit ja hyvät neuvot:
email pekkajlh@sci.fi