Cosmos 1100, talvi 2000-2001

Nauhasantaajalla saa lähes valmiin jäljen laminoinnin pohjaksi. Kovera pinta on hiottava fiiberilaikalla käsivaralta. Jäljelle jäävät pahimmat peilaukset, varsinkin näkyvillä alueilla ja pohjassa, saa oikaistua kahvoilla varustetun notkean (5mm) vanerin päälle niitatulla hiontanauhalla hartiavoimin hiomalla. Homma saa muuten puhaltamaan tosissaan, piti mennä muutamaan otteeseen ulos haukkomaan happea. Pölysuojainta on pakko käyttää. Hyvää treeniä ;-)

Pientä peilausta ja lievää muhkuraa ei voi varsinkaan koverilla pinnoilla välttää, mutta jos joku ui siltakannen alle ja valittaa peilaavasta pinnasta, olkoon se hänen ongelmansa.

Seuraavaksi kerros epoksia koko pinnalle, mohairtela on ihan passeli väline.

Epoksikierroksen jälkeen kaikki ruuvinreiät ja raot ynnä kolot spaklataan epoksi + mikropallo satsilla. Tukevoitin vähän piituhkalla, mutta liikaa käytettynä se kovettaa ja vaikeuttaa hiottavuutta. Pari muotovirhettä tuli samalla alustavasti oikaistua. Käytin 250 mm leveää teräslastaa, jolla vedin järjestelmällisesti koko pinnan. Oksien ja muun kirjavuuden joukosta tahtoo muuten jäädä kolot ja raot huomaamatta. Tiukkaan vetäen ehjälle pinnalle ei spakkelia juuri jäänyt. Teräslastalla saa melko valmista jälkeä, joka kaipaa vain kevyen välihionnan ennen lasikuidun levitystä. Epäkesko pienehköllä kiekolla (115 mm) taipuu kaikkiin mutkiin hyvin. Tahtoo vain tukkeutua suht. tuoreesta epoksista.

Asetonilla pikkuisen kostutetulla rievulla pölyn poisto ja biax kangas sovitetaan rungon päälle kuivana.

Aluksi 50 kiloista rullaa ei viitsi liikutella kovin paljon ja tilaa leikkuupöydälle ei ollut. Kelasimme muoviputken ympäri pätkän kangasta jolla kankaan pää nostettiin rungon yli. Levein kohta rungosta oli 385 reunasta reunaan ja siitä oli helppo korjata mitta sopivaksi.

Katkaisu oikeaan pituuteen mittauksen perusteella. Välineenä tukevat sakset tai tosi terävällä kiekolla varustettu kangasleikkuri (kuva alempana), joita saa mm. kangaskaupoista. Leikkuri vaatii pehmeän alustan, puhtaan puuriman tai lattiamuovin palasen.

Toinen kerros on keskeltä vähän leveämpi kuin biax kuitu (1250 mm), joten palapeliä ei voi välttää. Biax venyy liiankin helposti. Vedimme toisessa kerroksessa ulkolaidan tasan (vesilinja + 100 mm) ja sisälaidan puolelle saman kerroksen keulasta ja perästä jäävät ylimääräiset kaistat. Nitojan hakanen pahvilapun läpi pitelee paloja kunnes hartsi läpikastuttuaan alkaa pitää. Pahvilaput on helppo poistaa kumihanskat käsissä laminoitaessa ja tumma (pahvin) väri auttaa löytämään (useimmat ;-) ennen kuin ne tulee rullattua laminaatin sekaan.

Biax suunta on oltava palasissakin + - 45 astetta rimoihin nähden ja saumojen päällekkäisyys vähintään 50 mm. Kannattaa sovitella eri kerrosten saumat pois toistensa päältä pahojen muhkuroiden välttämiseksi.

Viimeistä viedään. 446 g biax ( +-45 astetta) lasia on yksi kerros koko pinnalla, toinen kerros pohjassa vesilinjaan + 100 mm asti ja kolmas kerros pohjan alimmassa osassa 3/4 pituudella 800 mm levyisenä kaistana. Kaikki kolme (+ saumoissa enemmänkin) kerrosta saa ihme kyllä imeytymään läpi kohtuullisella työllä, joten kankaat voi asetella rauhassa valmiiksi ennen laminointia.

Saksien lisäksi katkomisessa on kätevä myös kankaan leikkaukseen tarkoitettu rissa.

Reunat tuli siistittyä tällä kerralla valmiiksi kuivana. Reunoilla on ikävä taipumus laminoituessa kastua ja epoksihartsin paino vetelee kankaita poimuille, ellei niitä katko lyhyiksi.

Biax venyy haitarin tavoin melko yllättäviin suuntiin ja kannattaa painaa kaikki poimut suoriksi puuta vasten ennen reunojen leikkausta.

Kuitujen levitys vei kolmen miehen porukalta nelisen tuntia. Kiitti taas Kari ja Pepe! Pojat varmistelevat taattua pääsyä miehistöön tulevilla lähi- ja kaukomatkoilla.

Cosmos 1100, joulukuu 2000, 2. rungon ulkopuolinen laminointi

Lämpötila oli lämmittimellä avustettuna vajaa kaksikymmentä astetta, mikä riitti hyvin. Epoksi jäykistyy ja imeytyy kehnommin viidessätoista asteessa.

Siltakannen kohdalla piti pohja hoidella ensin. Liemen levityksen jälkeen se kannattaa jättää hetkeksi rauhaan, että imeytyminen tekee suurimman osan hommasta.

Hätäpäissä ostettu pieni 120 mm ilmaustelan kokoinen mohairtela osoittautui näppäräksi monitoimityökaluksi. Sekä epoksin levitys että ilmaus samalla työkalulla. Vain kaikkein hankalimmissa paikoissa joutui turvautumaan metalliseen ilmaustelaan.

Pienikokoisen rullan viitsii pestä asetonilla, ei tarvitse läträtä saavikaupalla, kestää pari kolme pesua. Täytyy hankkia lisää kahvoja ja rullia. Postimyynnistä niitä saa vieläpä halvalla: kahva 6 ja pari telaa 18 mk. Vertailun vuoksi, ammattiliikkeestä pelkkä mohair, tosin 250 mm, yli 80 mk!

Pitkän miehen ei tarvitse kuin nousta seisomaan... Vesilinja 135 cm lattiasta + 46 syväys enimmillään.

Kuuden tunnin urakka kolmelta laminoitsijalta ja yhdeltä satsin sekoittajalta (kiitos Tiina). Huomattavasti kohtuullisempi kuin edellisessä rungossa, jossa tuli ahnehdittua, tyhmyyttä tosin, sekä lasin levitys että laminointi samana päivänä.

Epoksia meni melko tarkkaan 21 kg. Pinta-ala noin 40 m2 ja lisäksi vesirajan alapuolinen alue 12 m2 ja pohjavahvike 4,4 m2. Lisäksi saumojen päällekkäisyydet. Lasin yhteispaino (446g/m2) n. 25 kg netto. Jäi vähän alle 1:1 lasi/epoksi tavoitteen. Kaikki tuli kyllästettyä ja ilmattua kunnolla. Enpä luule, että lujuus vähenee pienestä epoksimäärän alituksesta. Laskelmassa ei ole puulle vedettyä yhtä epoksikerrosta ja spaklauksia.

Cosmos 1100, 2. rungon pintakäsittely, talvi 2001

Laminoinnin jäljiltä rungon pinta on karkea, joka oikaistaan spaklaamalla epoksi-mikropalloseoksella.

Ammattilainen selviää yhdellä kierroksella. Näköjään taidot ovat ruostuneet, vasta toisen kerroksen jälkeen alkoi olla kutakuinkin sileää. Toisaalta pihtaaminen spakkelissa säästää painoa. Reilu puoli kiloa epoksia mikropalloilla kevennettynä riitti ensimmäiseen kierrokseen pohja osalta, siltakansi lisäksi. Toiseen riitti hiukan vähemmän.

Oikaisin spaklatun pinnan pääosin epäkesko hiomakoneella, pari muhkuraa tuli vedettyä käsiklossilla vähän tasaisemmaksi.

Seuraavaksi pölyt pois ja pari kierrosta kirkasta epoksia. Jälkimmäisessä vähän piituhkaa tukevoittamassa satsia.

Vesilinjateippaus oli helppo homma, koska tasan vesilinjassa kulki linjarima. Vain kallistuman korjaus vesilinjaa merkittäessä oli tarpeen.

Peräosan vesilinja piti kopioida toisesta rungosta saman muodon takaamiseksi.

Kevyt välihionta, koska vuorokauden työikkuna oli tullut vitkuteltua yli. Tärykone ja 80 hiomapaperi karhentaa kevyesti ja tasaa rosoiset kohdat.

Pölyt pois asetonilla kostutetulla kankaalla. Toinen teippaus ja epoksit pintaan. Musta väri tulee grafiittijauhosta. Lisäksi vähän piituhkaa sakeuttamassa satsia, jolloin kerroksesta tulee hieman paksumpi.


Siinä on eka kerros, vielä toinen päälle ja siltakanteen vähän kirkasta epoksia, niin talkooporukan voi kutsua kääntämään runkoa ympäri. Laiskana en viitsi teipata uudelleen. Vedin kaksi teippiä ja pintakäsittelyn jälkeen vedin päällimäisen pois. Toivottavasti väliin päässyt epoksi ei ehdi jämähtää aivan kivikovaksi ennen seuraavaa kerrosta, jolloin teipin saa kaapia sentin pätkinä irti.

Kommentit ja hyvät neuvot:

email pekkajlh@sci.fi

Paluu etusivulle