Cosmos 1100 projekti, talvi ja kevät 2010

Sitten viime kerran on tapahtunut seuraavaa:

Maalaus ja välihionta oli tietenkin pääosassa aina sään salliessa. Loppukesällä masto sai nupin.

Joka tietenkin laminoitiin joka puolelta kiinni.

Maalaushomman yhtenä sivujuonteena oli karhennuskohtien tekeminen lisäämällä puhdistettua hiekkaa pohjamaaliin. Rajaukset teippaamalla, ettei ihan joka paikkaan tule karhennuksia, varsinkaan ei köysien kulkulinjoille. Hiekka tahtoi painua pohjaan maalipurkissa, mutta ahkerasti sekoittamalla sai maalitelalla kohtalaisen tasalaatuista jälkeä. Karhennettuja kohtia pestään sitten vain harjalla.

Talvi-iltojen puhteina oli myös mittaritaulun apulogiikka ja liitännät. Uskomaton nippu johtoja lähtee mittaritaululta, vaikka melkoinen osa tiedosta menee NMEA linjaa pitkin. Hyvä että 20 x 20 senttinen jalkaosa riittää johtojen paljoudelle ;-) Kytkintaulun sisältämä rauta häiritsi lähellä olevaa kompassia ja piti vaihtaa merkkivalotaulu keskelle ja kytkimet alanurkkaan vähän etäämmälle. LCD näytön peitelevyn liimaaminen akryylimassalla meni vähän tuhraamiseksi, mutta kyllä siitä nyt läpi näkee (kuvassa kyllä suurin osa on valoheijastumia).

Syyspuolella nostettiin vene lysyyn menneiden tukipukkien päältä lopulliselle siirto- ja telakointialustalle. Kattimies Tomppa H:lta tuli hyvä vihje, kiitos: kolmijalkainen pukki helpottaa telakointia. Nousi tavallisella talkooporukalla ja parilla hallinosturilla nätisti paikoilleen. Ensin etupään pukit ja sitten peräpää, joka onkin kevyempi ja siksi vain yhden tolpan varassa. Kaikki saa hajoitettua pultit irroittamalla henkilöauton kattotelineelle mahtuviksi osiksi.

Kulmatolpat ovat 105 x 105 mm liimaparrua. Alustavasti suunnittelin irroitettavia pyöräpareja tolppien alapäähän, jolloin saattaisi olla mahdollista pukki rungon alle uittamalla ja taljalla vetämällä saada katin loivalla rannalla suoraan talviteloille. Homma on vielä mietintämyssyn alla.

Akryyli-ikkunat taipuivat yllättävän hyvin 130 asteen lämmössä, jonka lasivillalevyistä koottu eristys piti tallessa.

Lämmönlähteenä olivat maston lämmityksestä tutut halogeenivalaisimet. Tällä kertaa säteily sai imeytyä suoraan akryyliin. Sinipäinen johto on lämpöanturi. Muottina toimivat sileäksi hiotut ja huolellisesti puhdistetut ikkuna-aukkojen kappaleet, jotka tietenkin olivat juuri oikean muotoisia. Akryylejä ei tarvinnut mitenkään pönkätä, vaan niiden pelkkä paino sai taipumaan ne muottia vasten oikeassa lämpötilassa.

Neljä 150W lyhtyä tuotti vajaassa parissa tunnissa tavoitteen eli 130 astetta, jossa pidin sitä viitisen minuuttia. Normaalista yleismittarista löytyi melko tarkka lämpömittari näinkin korkeille lämpötiloille. Edellisen eli maston lämmityshomman digitaalianturi ja -logiikka eivät olleet tehtyjä yli sadan asteen lämpötiloille, vaikkakin käytin niitä tarkkailuvälineenä lämmön nostovaiheessa. Kuvassa vielä pari astetta vailla tavoitteen. Vieressä harjoittelussa käytetyt mallipalat 8 ja 10 mm akryylia.

Kiertoilmauuni, tietenkin. Osiksi hajoitetun vanhan tietokoneen tuuletin kesti nikottelematta yli sadan asteen lämmöt. Vain etikettitarra käpristyi vähän.

Yhden halogeenin kärähtäminen kesken homman aiheutti sen, että vasta kolmannella kerralla viimeinen ruutu tuli valmiiksi. Ihmettelinkin, miksi kesti kolme tuntia, ennen kuin lämpö nousi tarpeeksi. Yleislämpöä oli riittävästi, mutta sammuneen lampun nurkka ei lämmennyt tarpeeksi, vaan jäi koholle.

Tuli todettua, että ilman lämpöeristeitä ei lämpöä saa nostettua edes paikallisesti yhdessä nurkassa, vaikka lyhty oli alle viiden sentin päässä akryylistä. Mittari ilmoitti vain vähän yli sataa astetta. Vasta kuumapuhaltimen avustamana sai viimeisen kulman muotoonsa lievällä väkivallalla eli jousipuristimen avulla. Pehmennyt akryyli saa helposti kuoppia ja jälkiä, onneksi reunassa oli pari senttiä ylimääräistä leveyttä, puristimen jäljet saa sahattua pois.

Seuraavaksi nostokölien kimppuun. Aluksi piti kasvattaa harvinaista puulajia eli poikkisyistä kuusipuuta ;-) Viitisen metriä uunikuivattua kuusilankkua 58 mm pätkiksi ja nippuun. Säteissahalla ei kauan pätkimisessä mennyt ja jälki oli tasalaatuista.

Valmiin lankun oikaisu- ja mittoihin sahaukset veivät oman aikansa nekin. Totesin että päittäispuu on tosi heikkoa. Vajaan metrin korkeudesta pudottaminen katkaisi toisen ydinlankun ja piti liimata osat yhteen ennen jatkokäsittelyä. Puun tarkoituksen on toimia vain loittoaineena pintaan tuleville suuntaiskuiduille ja niiden taipumisesta aiheutuville leikkausvoimille, ei väännölle. Samaa roolia vetää vielä heikompi puulaji eli päittäisbalsa sandwich-veneiden ytimenä.

Ytimenä suunnatun kuidun alla on päittäiskuusi ja muut osat 80 kg Divinycell levyä 15 millisenä. Sekä puu että pvc loppuivat pikkuisen kesken ja jatkoin latvaa vanerilla. Yläreunassa on alasvetoköyden plokin reikä.

Melkoinen palapeli neljästä levystä pilkottuna syntyikin. Piti taas numeroida palikat, että löytävät oikean paikkansa.

Liimat eli epoksit väliin vähän puuvillalla ja puujauholla saostettuna. Kevyttä puristusta suorilla lankuilla ja painoilla, että muoto säilyy suorana. Pöytä pitää tietenkin olla myös suora.

Esiin kaivettuna puristimien alta köli ilman lasikuituja ja vielä muotoilematta näyttää tältä. Divinycell loppui pikkuisen kesken ja tein puuttuvan kolmekymmentä senttiä latvasta 40 kg/m3 uretaanilevyllä. Suurimman osan kuormasta kantaa puuytimen päälle tuleva yksisuuntaiskuidut, vaahtoreunat ovat pintakuidun täytteenä muotokappaleessa.

Sivuhommina tuli myös viimeisteltyä potkureiden kehät ja niihin ripustetut moottoreiden alasulkuluukut. Pintasilitystä ja maalia vailla vielä tässä.

Kevät kääntyy kesäksi, saas nähdä mitä kesällä tapahtuu...

Kommentit ja hyvät neuvot:
email pekkajlh@sci.fi

Etusivulle