Talvella oli lunta Pellingissäkin, ei sentään kovin suuria kinoksia. VHF tutkinto tuli talvella suoritettua, saa veneeseen puhelimen. AIS transponderi tullee myös hankittua todennäköisesti jossain vaiheessa.
Kausi alkoi keväällä kaikkien vedenalaisten osien hionnalla. Ne turkasen ötökät eli merirokot olivat jättäneet helmiäispinnan kiinnityskohtiinsa muistoksi. Hionnan jälkeen vedettiin kaksi kerrosta epoksimaalia pohjaan. Hyvänä puolena voi pitää sitä että homman sai hoidettua makuuasennossa, patja oli vain kova ja muhkurainen ;-)
Vesille vene pääsi toukokuun alussa tai oikeastaan joutui, koska se oli rivissä
ensimmäinen ja muiden tiellä.
Mittaristot
paikalleen. En ymmärrä mistä tällainen kauhea
johtovyyhti on tänne joutunut?? Kolme 8-napaista
liitäntäpistoketta pienemmistä puhumattakaan.
Kesäkuun
alkupuoliskolla poijjaat lähtivät seilaamaan. Tavoitteena
selvittää kuinka kauas tasan vuorokaudessa pääsee.
Välillä melkein tyvenessä ja välillä vähän
paremmassa tuulessa ajettiin länteen. Vähän vailla
kuusi seuraavana aamuna isopurje putosi alas 19 tunnin purjehduksen
jälkeen. Olimme silloin aika lähellä Hankoniemeä.
Ison nostimen taljan ploki oli ravistanut vastamutterinsa auki
leikarista. Ploki jäi mastonhuippuun eikä halukkaita ollut
mastoon kiipeämään ilman nostimien apua viimeisen
kolmen metrin osalta. Vedimme genaakkerin nostimella ison
kolmosreiviin ja nilkutimme illaksi takaisin kotisatamaan Hamariin.
Ilman haveria olisimme päässeet vuorokaudessa Ahvenanmaan
saariston paikkeille. Tulihan kokeiltua. Alkukesän yön läpi
purjehdus oli sinänsä elämys.
Seuraavaksi
tavoitteena oli heinäkuun alussa Gotlanti. Ensimmäinen
päivä sisälsi tuulta ja säätiedotus antoi
tuulivaroituksen. Jäimme säätä pitämään
puolen päivän aikoihin Pirttisaareen ja aamulla jatkoimme
välillä tuulessa ja pari kertaa lähes tyynessä.
Oli tarkoitus vetää non-stoppina Gotlannin itärannalle
ja sieltä Baltian lahdelle. Jäi reissu vähän
lyhyeksi. Illalla tuuli parani vähän liikaakin, aallokko
oli aika keljua töyssytystä. Yöllä ylitettiin
laivalinja ja aamun valjetessa olimme suunnilleen Paldinskin
edustalla. Naisisto sai siinä vaiheessa tarpeekseen aallokosta
ja pyysi päästä maihin. Totta, lomalla ei ole kivaa
jos pelkää.
Ajoimme kunnon tuulessa luoteeseen tiukkaa vastaista ja päädyimme illaksi Jussarön suojiin. Aallokko ei ollut yhtä jyrkkää ja vastaista kuin yöllä oli ollut ja oli vähän mukavampi ajaa ykkösreivillä. Vauhti pysytteli 9-10 solmun vaiheilla.
Laiturit
olivat täynnä ja kokeilimme ensin ankkuria, mutta totesimme
että sileään kalliopohjaan ei oikein koukku tartu ;-)
Lopuksi kiilasimme yhteysaluksen laituriin, johon jäi meidän
tulkintamme mukaan kyltin vaatima yli 10 m vapaata. Kumma kyllä
kukaan tullut ottaneeksi kuvia kuluneen vuorokauden aikana ennen kuin
laiturissa :-)
Aamulla
tuulta riitti edelleen vaikka toisille jakaa, mutta upeassa
Tammisaaren saaristossa olimme melko suojassa pahimmalta.
Sommaröstrandin vieraslaiturissa olivat puomit ja saimme
viereisen telakan väeltä luvan kiinnittyä yöksi
heidän laituriinsa ja ostettua vielä sähkönkin.
Toiselle laidalle laituria päätyi myös iso
saksalaispursi, joka ei kokonsa takia sekään olisi mahtunut
puomien väliin.
Tammisaaren
väylän kapeikoissa ei tarvittu keulapurjetta enempää
sivumyötäisessä. Tuulta riitti edelleen. Laiturissa
Tammisaaressa oli vieressämme vielä numeroa isompi katti,
hauska tavata.
Naisten
karattua seurastamme vietimme vielä seuraavan päivän
mekin tuulta pitämässä sivistyksen parissa. Tuuli oli
edelleen +14 metriä sekunnissa. Ei niin, etteikö siellä
pärjäisi, mutta purjehdus tuntuu enemmän työltä
kuin huvilta siinä kelissä ja pidimme mekin lomapäivän.
Seuraava päivänä Pietarin linjan laivaväylän ylitys tapahtui vähän kesymmässä kelissä ja päiväsaikaan.
Ensimmäinen
Pirskatin ulkomaan vierailukohde oli Lohusalon satama. Kippari sai
onnittelut miehistöltä. Satamassa oli Tallinnaan lähdössä
jonkun paikallisen keskiaikaisen ruhtinaan huvi/sotalaivan replica.
Saatuaan miehistön kasaan se kaasutteli dieselkoneella ulos
satamasta. Hauskan näköinen purtilo, korotettu peräkansi
ja kaikki. Missä pahuksessa se kamera oli silloin kun sitä pitäisi käyttää?
Satoi mutta silti päätimme lähteä laiturimaksuun sisältyvään saunaan. Saunassa oli tanskalainen herraseurue, joka luovutti suosiolla ylälauteet Suomi-pojille. Saunan jälkeen oli vikatikki pukea vaatteet päälle. Ne nimittäin kastuivat parin sadan metrin matkalla veneelle läpimäriksi. Satoi niin riivatusti. Runkojen käytäviin asennetut kuivatusnarut olivat hyvin tarpeen.
Aamulla totesimme ensimmäisen laivastovierailun päättyneeksi ja suuntasimme koilliseen kotia kohti. Helsingin edustalla tulli muisti meitä ja kävi kyselemässä vähän kuulumisia. Näköjään tutkaheijastin saalingissa toimii hyvin. Tuuli suhteellisen mukavasti ja pääsimme Hamariin vähän ennen puolta yötä.
Tässä
on miehistön näkemys tiskikoneesta. Hyvin lähtee yli 7
solmussa kasarista pohjaan palaneet. Pesukoneen energialuokka
AAAA... jos köysi pitää.
Elokuun
alussa Pirskatti sai kyytiä Pellingin seudulla. Kova
sivumyötäinen, mutkainen väylä ja vähän
varomaton kippari yhdessä lukosta irronneen levankivaunun
taljaköyden kanssa saivat aikaan turhan komean vahinkojiipin.
Ainakin yksi latta meni tikuiksi siinä hässäkässä
vanttia vasten. Kokenut kaiken tietää :-( Latat ovat
takaosalta hiilikuitua joka kesti, mutta etuliesman puoleinen
lasikuituosa ei. Edellisenä kesänä oli kaksi ylintä
lattaa säröilleet ja niiden tuen puuttuessa jiippi hajoitti
kolmannenkin. Pyynnöstä huolimatta neulomo ei ollut
toimittanut uusia tilalle. Ylälatat olivat kyllä vähän
liian helposti hajonneet. Lasikuidussa on turhan niukalti hartsia ja
lasikuitu halkeaa putkimaisessa latassa pitkittäin halki.
Pyritty ilmeisti hyvään lasi/hartsisuhteeseen laminaatissa
ja päädytty liiankin hyvään. Syksyyn mennessä
kaksi kuudesta latasta oli enää ehjiä. Kaikki eivät
takuulla olleet hipasseetkaan vantteihin. Menee reklamoinniksi.
Seuraava
seikkailun kohde oli Helsingin Vuosaari. Tyttären kaverin
polttariseurue valtasi veneen ja pyörimme vähän
saaristossa. Tuulta riitti hyvin ja kun porukka piti pudottaa
seuraavaan kohteeseen eli kanoottivuokraamoon, oli melkoinen työ
saada katti laituriin. Reippaat toistakymmentä metriä
sekunnissa ja tuuli laiturin suuntainen. Kipparin vika kun ei ollut
kouluttanut kansimiehistöä kiinnittämään
venettä kovalla kelillä. Ei se pysy käsillä
vetämällä. Viidennellä yrityksellä ja
parilla kontaktilla laiturin reunakiveykseen homma vihdoin onnistui.
Kahdella moottorilla oli ratkaiseva osuus onnistumisessa. No, keulan
divinycell pehmuste on törmäilyjä varten. Tuli vähän
spaklaushommia.
Naapureitakin
vietiin vähän kierrokselle, piti vähän hyvitellä.
Olivat joutuneet kärsimään kymmenen vuoden aikana
rakentamisen metelistä. Ellei muusta niin maiseman pilaamisesta
ainakin.
Kyljissä
näkyy vähän Vuosaaren laiturin autonrenkaiden jälkiä.
Pitänee pestä ne joskus pois. Laiturin ollessa
tuulen puolella on aika hankala ajaa laituriin. Täytyy
käyttää vauhtia ja ripeää miehistöä,
varsinkin yksi ajettaessa. Katti seilaa turkasen äkkiä yli
hyppyetäisyyden laiturin reunasta tuulen ajamana, oli kölit
alhaalla tai ei. Jostain syystä ei ollut kipparille valjennut,
että moottoreilla voi peruuttaa tuulen puolelle laituriin. Oppia
ikä kaikki!
Vaikka
kuinka yrittää, ei aallokkokuvia saa vangittua kameralla.
Pikkuisen sentään pärskähtää keulassa.
Toinen
Viron reissu alkoi umpisumussa. Ajettiin ulos kapeikosta koneella.
Onneksi sumu haihtui ja alkoi tuulla kunnolla merelle päästyämme.
Laulu soi ja soitto raikui... Tietysti, koska kyseessä oli kuoroporukka. Huuliharpussa Esa.
Reilussa
viidessä solmussa alkaa perä jo kohista mukavasti. Suojan
puolen runko ui vähän syvemmällä ja tuulen
puolen runko vähän ylempänä.
Perillä
Vergissä, ylitys kesti vajaa kuusi tuntia. Ihan kivaa kyytiä
hyvässä tuulessa tiukassa vastaisessa. Autopilotti piti
uskomattoman suoraa kurssia. Käsipelillä ei mitenkään
saa niin vähäisellä ohjausliikkeellä kurssia
pidettyä. Härvelissä on ilmeisesti 3D anturi, koska se
tekee korjausliikkeen perän noustessa ylemmäs aallolle,
ennen kuin kurssi on mitenkään muuttunut. Päädyimme
perille ilman yhtään luovia. Tuulen suunta muuttui viitisen
astetta ylityksen aikana ja kurssia sai nostettua juuri sopivasti
suoraan sataman suulle. Paluumatkalla seuraavana päivänä
tuuli vielä vähän enemmän ja aallokko oli
voimakkaampi. Reilu puolet seurueesta oli aika kalpeana ja hiljaa,
eikä syynä ollut illanvieton jälkiseuraukset. Takaisin
saariston suojaan päästyämme hekin piristyivät.
Tosin joku totesi että jos jo menomatkalla olisi keli ollut
samanlainen, olisi osa porukasta päätynyt vuorolaivan
asiakkaaksi.
Kesän
kuluessa tuli vähän laminoitua puuttuvia sohvien ja
tiskipöydän pyöristettyjä laitoja. 7 milliseksi
sahattu lauta taipuu ilman kastelua tarpeeksi tiheällä
puristimien asettelulla. Jigin täytyy olla tukeva, epoksia
tietenkin kerrosten välissä. Tuli muutama harjoituskappale
aluksi tehtyä ennen oikean tekniikan oppimista.
Tuulen
puuttuessa kolmas Viron reissu päätyi Lillfjärdeniin
Pernajan seudun saaristoon. Todella upea laguuni. Aiemmin kesällä
tiedusteluretkellä olimme tulleet umpipimeässä
paikalle ja sisäänajoväylä ei ole leveydellä
pilattu. Ei kyllä syvyydelläkään. Kölejä
piti nostaa että pääsimme ulos yli hiekkasärkän.
Ilman plotteria olisi varmaan jääty ensimmäisellä kerralla
ulos ankkuriin yöksi saaren kupeelle. Juu, tiedän,
plotteriin ei saa luottaa liikaa. EI tietenkään ;-)
Syksyn
viimeinen reissu kohdistui Pyhtään Kaunissaareen Kotkan
edustalla. Ajankohta oli syyskuun toisella viikolla ja arvelimme että
tilaa riittää. Kyllä, vaikka sattuikin paikallisten ja
kesäasukkaiden kauden päätösjuhlat. Melko täynnä
olivat laiturit. Koska seurue oli saunafriikkejä, vuokrasimme
tietenkin saunan.
Paluumatkalla
seuraavana päivänä oli tiukka vastainen, niin tiukka
että piti koneilla avustaa puolet matkasta. Viimeisellä
etapilla oli täysvastainen ja laskimme purjeet. Kahdella 15hp
koneella oli tosissaan töitä Pellingin eteläkolkan
kapeikoissa kovassa tuulessa vasta-aallokkoon ajettaessa.
Sisaraluksen 2x8,8 koneet olisivat luultavasti olleet hätää
kärsimässä. Kiinteät 4 lapaiset työvenepotkurit
vetivät kyllä hyvin, ei nyt ihan täydellä
kaasulla tarvinnut ajaa.
Keulapurje irroitettiin satamassa profiilista sen vaurioiduttua timantin/saalingin päähän. Reiän alku oli tullut elokuussa kun käännöksessä katti oli jäänyt keula pakkiin kovassa tuulessa ja timantin päässä ollut itsevulkanoituva teippi oli hiertynyt puhki. Purjeet menevät talvella huoltoon joka tapauksessa.
Lokakuun
puolivälissä vene vietiin Pellinkiin telakalle nostoa
varten. Ensi kesäksi luultavasti vuokraan poijupaikankin samasta
paikasta. Jää turha kapeikoissa ajelu vähemmälle.
Kipparilla
on kauhea hinku päästä maisemia katsomaan. Tosin VHF
antenni ja tuulianturi on irroitettava ennen maston nostamista. Taas
muistin miksi ei tule mitään merkkituotteita ostettua
venetyökaluiksi. Jos satasen Letherman putoaa mereen se sieppaa
paljon enemmän kuin kympin halpamalli ;-) Tuli plumpsis efekti
tehtyä. Onneksi kukaan ei jäänyt alle ja täytyyhän Ahtiakin uhrauksilla lepyttää.
Omat
ja telakan nostoliinat peräkkäin pääsee katin
nostamaan siltakannen alta.
Siinä
se taas pukin päällä on talviunilla. Kaksi pohjamaalia
piti hyvin, kaikki ötökät ja töhnät sai irti
painepesurilla kohtuullisen helposti. Elokuun ensimmäisellä
viikolla olin kaapinut rokon toukat pohjasta, ennenkuin
ne ehtivät kiinnittyä kunnolla. Näyttää
välttämättömältä urakalta ensi
kesänäkin. Pienen syväyksen ansiosta pohjan saa
kaavittua varrellisella puulastalla kumiveneestä käsin tai matalassa
rannassa.
Paksu
pvc pressu ohjaamon avotilan päälle talveksi. Piti vähän
uusia purjerenkaita reunoissa, lumi kun oli painanut reunaan repeämän
viime talvena. Kevytpressut menevät riekaleiksi talvimyrskyissä.
Naapurikatin kippari oli kokeillut kai kolmella ennen kuin luopui
peittämisestä kokonaan talvisin.
Oikeanpuoleinen
nostoköli sai vähän takkiinsa ilmeisesti Vuosaaressa.
Toisen kolhut saa paikattua spakkelilla. Tähän täytyy
lisätä divinycell ydintä tai uretaania ja lasikerros
päälle. Alaosa on tarkoituksella kevytrakenteinen, muuten
pahassa pohjakosketuksessa hajoaa kölilaatikko eikä köli,
joka on helppo paikata.
Tapaamme varmaan ensi vuonnakin...
Kommentit ja hyvät neuvot:
email
pekkajlh@sci.fi