Cosmos 1100, kesällä 2013 tapahtui...

Talvella ei paljon tapahtunutkaan, varsin tavallista eli vähän lumien luontia. Tuuli vastaan pressu: tuuli voitti.

Myrsky repi pressun päältä ja kasasi sen sivukannelle. Ei mitenkään yllätys. Onneksi valumareijät pysyivät lumesta huolimatta auki eikä jäälohkareita sulamisvesistä päässyt syntymään ohjaamoon.

Tavan mukaan katti tiputettiin varhain veteen pois muiden veneiden jaloista koska sen talvipysäköintipaikka on nosturin laatalla.

Jolla osoittautui niin kevyeksi kuin olin suunnitellutkin. Ei vaan ollut pälkähtänyt mieleen, että erittäin kevyt vene on myös erittäin kiikkerä. Ei ole mitään vastapainoa jos astuu vähänkin keskilinjalta sivuun.

Kuvan häikäisykohdat ovat kansimiehen valkeat rystyset. Ihan syystäkin. Perämoottorin tankkaus poijussa onnistui hyvin. Paitsi että lähtiessäni veneestä horjahdin vähän sivulle. Totesin että toukokuussa merivesi on ihan kirkasta metrin syvyydessäkin eikä edes kovin kylmää. Taskussa ollut puhelin kuoli pois, joutikin jo vaihtoon, eikä perämoottorin puhdistus merivedestä rokottanut paljoa budjettia :-(

Hankittuna on jo 2 kpl 25 L pehmeää jäte(=paino)vesisäiliötä sijoitettavaksi etu- ja takapenkin alle. Letkujen päät istuintasolle mahdollistaa tankkien tyhjentämisen ja täyttämisen haluttaessa. Katti kun on peräpainoinen muutenkin.

Laulava porukka lähti kesäkuun alkupuolella taas risteilylle. Kova länsituuli valikoi itäisen kohteen: Svartholma Loviisan edustalla. Iso on kovassa myötäisessä työläs vahdittava ja pelkällä fokalla päästiin 9 solmun vauhtiin.

Huono pää niin kärsii koko ruumis. Kumivene unohtui kaksi kertaa nostaa targan alle. Oli tankkauspaikassa tapansa mukaan ajautunut siltakannen alle. Poissa silmistä, poissa mielestä. Vähän isommalla Kejvsalön selällä sivumyötäisen aallokko yhdistettynä omaan peräaaltoon kaatoi kumiveneen. No, sehän poimitaan ylös.

Ajoin tuulen puolelle kaatunutta kumivenettä ja ryhdyimme nostamaan sitä kannelle. Jotenkin se onnistui juuttumaan katin perämoottoriin niin tiukasti, ettei millään ilveellä saatu sitä irti. Katin moottoria ei tietenkään voinut käynnistää, eikä moottori suostunut nousemaan ylös. Tuulen puoleinen kone ei jaksanut yksinään pitää suuntaa.

Oli pakko käyttää puukkoa ja moottori jäi kumiveneen yhden kammion varaan kellumaan, kun vihdoin saimme sen irti katin moottorista. Muutama karikko oli jo tuulen alapuolella parin kymmenen metrin päässä. Havaitsimme että nurin ja poikittain kääntynyt kumivene laahasi niin pahasti että molemmat moottorit isoilla kierroksilla eivät jaksaneet pitää puoliaan reilun kymmenen metrin sivutuulessa. Kumiveneen hinausköysi oli kietoutunut alapuolelta omaan moottoriinsa emmekä saaneet ilman uintireissua mitään otetta sen kannelle nostoa varten. Halukkaita uimareita ei löytynyt. Köysi poikki, tyhmyydestä tunnetusti sakotetaan. Toivottavasti Kejvsalö:n rannalla joku onnekas löytää sen. Matalaan veteen ei ollut isolla veneellä asiaa.

Hässäkän jälkeen saavuimme Svartholmaan, joka on ihan tutustumisen arvoinen paikka. On muuten Suomenlinnan sisarlinna, kuuluu samaan linnoitusketjuun.

Aika vakuuttavan näköinen, vaikka brittituristit ovatkin käyneet mellastamassa täällä vuoden 1855 sesongin aikana.

Koska miehistö oli viihdekuoron jäseniä laulu raikui, kitara ja huuliharppu säesti. Saimme aploodeja viereisestä veneestä, eikä aiheetta ;-)

Seuraavana päivänä paluumatkalla tuuli oli kääntynyt sopivasti ja vähän rauhoittunut. Uskalsimme nostaa kaikki purjeet, ykkösreivi kyllä isossa. Vauhtia piisasi ihan mukavasti. Todellisuudessa kuvanotto hetken nopeus oli 11,3 solmua eikä 13,1. Meillä oli vähän erimielisyyksiä Lowrangen kanssa mitataanko maa- vai merimaileissa. Ohjekirja ei sanonut mitään, mutta kaveri löysi myöhemmin netistä ohjeen, miten härvelin saa ojennukseen. Olin jo vaihtanut merkkiä sillä välin.

Lisää leppoisia kesäpurjehduksia oli tulossa. Huomatkaa kuvassa uusi hieno purjepeite. Telakkamestarin lisäksi minuakin oli häirinnyt se sekava pressulla peitetty purjevyyhti puomilla.

Upouusi genaakkeri piti tietenkin testata. Hirveä köysihässäkkä, kuten tavallisesti.

Nostosukalla varustettuna se oli huomattavasti mukavampi käsitellä kuin symmetrinen spinaakkeri joskus aikaisemmin.

Tietenkin nostin oli onnistunut mastoa keväällä nostettaessa kiertymään fokan nostimen kanssa. Kevyessä tuulessa uskalsin silti nostaa genaakkerin ylös.

Keulapuomi toimi niin kuin oli suunniteltu. Etuliesman säätököysi puomin kärjestä on vedetty plokin kautta sivukannen knaapille.

Joskus miehistön jäsenten karvaisuus ylittää roimasti jopa kipparin karvaisuuden.

Joskus taas ei.

Kävimme porukalla päiväristeilyllä Harmajan luona katsomassa TallshipRace lähtöä.

Tuulta riitti ihan mukavasti.

Seuraavana päivänä lähdimme kesän pitkälle reissulle. Aluksi länteen rannikkoa pitkin. Tuuli vaihteli 6-10 metrin välillä, muutama sadekuuro ripautteli vähän tippoja ja tarjosi lisävauhtia puuskissa.

Ajoimme kohtalaisen tiukkaa vastaista Porkkalan edustalla. Vallitseva oli tuuli reilusti alle 8 m sekunnissa, jossa alkaa vaahtopäitä näkyä. Olimme sadekuuron reunoilla kuten kahdesti aikaisemmin saman päivän aikana eikä ukkosesta ollut tietoakaan. Näin kyllä puuskan tulevan, niistä oli saanut mukavasti vauhtia aikaisemmin päivällä. Vasta kun tuulen puolen runko alkoi nousta vedestä tämän kertaisen puuskan rajuuden ja voiman havaitsi. Olin ruorissa ja käskin kansimieheni irroittamaan ison jaluksen. Rapuknaapit olivat siinä vaiheessa niin kovassa vedossa ettei yhden miehen voima riittänyt. Samassa masto paukahti poikki ja kaatui yli laidan. Kuva on otettu vajaa viisi minuuttia haverista ja kuten aallokosta näkyy, ei myrskystä ole tietoakaan.

Onni onnettomuudessa, lähes koko miehistö oli sisällä pienen sateen hätistämänä. Olisi ollut melkoinen henkilövahinkojen vaara, jos porukka olisi pyörinyt kannella.

En tiedä olisiko voima riittänyt veneen kaatamiseen kokonaan jos masto olisi kestänyt. Tuulen puolen runko nousi arviolta metrin ylemmäs hiukan vedestä ylös, ehkä vajaat 20 astetta. Vielä 45 asteen kulmassa katti vääntää pystyyn voimakkaammin kuin yksirunkoinen, sen jälkeen on kyllä menoa. Puuska kääntyi tapansa mukaan 20-30 astetta vallitsevasta tuulesta ja iski suoraan sivulta täysiin purjeisiin. Kipparin varomattomuutta ja hölmöyttä tietysti perimmältään. Kokenut kaiken tietää, vaivainen kaikki kokee :-(

Virallinen säätieto Ilmatieteen laitoksen Mäkiluodon havaintoasemalla oli 21.7. klo 20-21 vallitseva tuuli 13 m/s ja puuskahuiput 16 m/s. Ensimmäistäkään vaahtopäätä ei näkynyt, vaikka rantaan oli matkaa pari mailia tuulen suunnassa.

Hiilikuitumasto katkesi suoraan poikki kolmen metrin korkeudelta kannesta ilman mitään varoitusta. Kohta on suunnilleen isonpurjeen pinta-alan keskipiste ja puolivälissä ison puomia ja timanttia. Hiilikuitu yleensä ei varoita mitään. Sisäänpainunut lommo kuvassa on luultavasti syntynyt maston iskeytyessä sivukanteen (kuvassa tyvi vasemmalle ja latva pohjaa kohti).

Eräissä pari metriä pitemmän maston lisäpiirustuksissa näkyi kahden vanttiparin versio, jonka alavantin kiinnitys oli timantin varsien alapuolella. Minun 15m maston piirustuksissani sitä vaihtoehtoa ei ollut. Vaikea sanoa, olisiko se pelastanut maston tässä tilanteessa. Materiaalipaksuus piti kyllä riittää, käytin 330g suunnattua hiilikuitua piirustusten alkuperäisen 300g tilalla mastoa laminoitaessa.

Moottoreiden teho ei riittänyt takilan hinaamiseen vastatuuleen. Myöskään purjeiden irroitus ei ollut mahdollista vääntyneestä takilasta. Jouduimme pudottamaan takilan purjeineen, koordinaattipaikka tuli kyllä laitettua muistiin. Kaikuluotain näytti kohdalla 36 metrin syvyyttä. Jälkiviisaana tietysti olisi voinut kiinnittää poijun kiinni takilaan. Suurin helpotus oli, että henkilövahinkoja ei tullut.

Köli oli alhaalla maston kaatuessa toisin kuin kuvassa. Hiilikuidun piirtämästä viivasta näkee miten katkennut latvaosa on iskeytynyt kylkeen ja kaatunut peräänpäin (oikealla) tuulen viemänä. Vantit pitivät latvaa vähän pystyssä siinä vaiheessa. Kylkeen tuli pieni vaurio. Kuitu on sisäpuolelta kohdalla olleen sauman reunasta irronnut iskukohdasta ja ulkopuolelle tuli kolmenkymmenen sentin kuituvaurio. Korjattavissa kyllä helposti mutta on se notkahtanut sisäänpäin aika tavalla. Kohdalla oleva kölilaatikko on antanut lisätukea rakenteelle. Muut vauriot olivat yksi vääntynyt kaidetolppa ja katkennut köysilukon kahva.

Auringonlasku oli kyllä komea, mutta jostain syystä siitä ei erityisesti nauttinut. Nilkutimme yöksi virkistysalue yhdistyksen paikkaan, joka oli muutaman mailin päässä.

Oli vielä kuutamokin.

Kotimatkalla oli edelleen pohjois-luoteinen melko voimakas tuuli ja tuli koluttua kapeaa rantaväylää pitkin Helsingin suuntaan. Ihan hieno reitti. Merimetsojen valtaama saari on aika surkean näköinen.

Helsingin kaupungin Kaunissaari osui seuraavaksi yöpymispaikaksi. Oli maanantai ja tietysti kaikki paikat olivat kiinni. Ilman saunaa jäätiin. Jotain näyttäisi kuvasta puuttuvan.

Elämä jatkuu. Syyskuun alkupuolella tuli moottoriveneiltyä muuan viikonloppu. Olikin sopiva moottoriveneilysää, ei tuulen henkäystäkään.

Ajeltiin Pellingin väyliä, joihin tavallisesti ei olisi asiaa.

Totesimme että Hommanäsin rantasavusaunaan Fladanin vieressä ei ole asiaa soutuvenettä isommalla. Syväyksen ollessa 60 senttiä käännyimme takaisin, rantaan oli matkaa vielä pari sataa metriä. Tulihan sekin asia selville. Fladan on tosi kapea väylä, piti kiertää väylämerkin vierestä kun viittojen välistä ei mahtunut 6,6 m leveydellä. Onneksi syväys riitti kiertämiseen.

Tapaamme varmaan ensi vuonnakin...

Kommentit ja hyvät neuvot:
email pekkajlh@sci.fi

Etusivulle