Toukokuu 1999, Cosmos 1100

Tästä se alkaa: kaaret kasaan. Piirustukset sisältävät 1:1 kaaripiirustukset.

Huhtikuussa raivasin muutamaa vuotta aikaisemmin rakentamani työtila-autotallin tyhjäksi ja purin väliseinän. Auto sai karkotuksen pihalle. Tilaa tuli yksitoista metriä ja kaksikymmentä senttiä. Olin ihan vahingossa 8-) käyttänyt väliseinälevyjen kiinnitykseen ruuveja (kuten päätyynkin), joten homma sujui kohtalaisen helposti. Jotenkin oli piharakennuksen piirustuksia tehtäessä ollut mielessä veneen muotoinen tila. Leveyttä en ollut älynnyt pyytää kuin viisi ja puoli metriä, joten homma on tehtävä yksi runko kerrallaan sisällä ja kokoaminen pihalla. Katin strategiset mitat kun ovat 11 x 6,52 x 0,46/1,46 m, 3900 kg. Hyvä niinkin. Onneksi on tasainen ja tilava tontti.

Nippu 18 mm vaneria, teräväksi viilattu, puupalikkaan lyöty naula naskaliksi ja kaaret siirtyivät paperilta vaneerille. Tarvittavat materiaalit tilaukseen.


Mallikaaret kasaan, vaakitettu pohjalankutus pultaten betonilattiaan ja turkasenmoinen mallikaarien linjaus saattoi alkaa. Kannattaa olla tarkkana. Pitkässä lähes suorakylkisessä katissa ei paljoa kärsi heittoja olla, kun se jo peilaa kiiltävässä maalipinnassa. Vanha kunnon luotilanka ja linjalangat ovat vesivaakan ohella tarvittavat välineet. Pitkällä suoralla rimalla voi katsoa kaarevuuden tasaisuuden.

Ja pystyyn pohjalankutuksen päälle. Ei muuten ole turhan paljon tilaa.


Linjauksessa kannattaa olla todella tarkkana. Laservesivaaka tai vastaava on hyvä apu.

keulakaaret

Kesäkuussa alkoivat ensimmäiset rimat lennellä paikoilleen. Suunnittelija ehdotti kahta vaihtoehtoista työtapaa: kuivarimoitus, jossa jätetään rimojen väliin kapeat raot, jotka voidaan notkealla spakkelilla täyttää kerralla koko runko. Saattaa (?) säästää työtä, mutta on painavampi (epoksi painavampaa kuin rimat) ja kalliimpi (hartsia enemmän) menetelmä.

Päädyin märkäliimaukseen: muutaman riman nipuissa karhennetaan ja kastellaan kaikki liimapinnat epoksilla ja vedetään ohut spaklaus (joka) toiselle pinnalle. Ruuvataan mallikaariin ja kaavitaan purseet pois. Tuloksena kevyempi, luullakseni myös lujempi, liitos. Kummassakin tavassa rimat liimataan ennakkoon täyspituisiksi 10x paksuus viistoliitoksilla (12 mm rima = 12 cm liitos). Rimat voivat olla molemmissa menetelmissä tavallisia höylättyjä rimoja.

Muutaman riman jälkeen rutiini alkoi sujua. Muotin vääntymisen estämiseksi rimoja on lisättävä symmetrisesti molemmille puolille. Rimat kiinnitetään mallikaariin liiman kuivumisen ajaksi 30 mm uppokantaruuveilla, jotka poistetaan ennen pinnan spaklausta ja hiontaa. Pari halpaa akkuporakonetta hoiteli ruuvimeisselin virkaa hienosti. (Kaksi sen takia, että vara-akku olisi maksanut melkein saman kuin koko kone varusteineen). Ristipääkärkiä kului muutama urakan aikana loppuun.

Rimat jatketaan etukäteen viistosaumoilla täysmittaisiksi, pitkällä sivulla siis melkein 11m. Täyspitkiä rimoja pystyi yksin liimaamaan neljän kappaleen ryhminä, joka vei neljä tuntia aikaa. Käyttämäni MAS epoksi hitaalla kovettajalla pysyi juuri ja juuri kesäkeleillä (22-27 C) työstökelpoisena tämän ajan.

Säteissahalla liitos tulee kertavedolla, mutta homma onnistuu myös käsikutterilla (konehöylä) ilman suurempia vaikeuksia. Kannattaa tehdä sabluuna, joka nopeuttaa hommaa.

Hiukan sakeutettu liima väliin, nitojalla estetään rimojen luistelut ja pikkupuristimella kiinni parin pakkausteipillä suojatun palikan väliin. Seuraavana päivänä höylällä liimapurseet pois. Tilanpuutteen vuoksi jouduin tekemään neljän -kahdeksan riman satseina. Veneen kaariin ruuvatut tilapäiset rimanpätkät toimivat hyllyinä liimauksen ajan.


Taas oli työnarkomaani tehnyt talvella hommia, nyt oli hyvä poltella pois reilut sata tuntia ylityövapaita. Ai että teki hyvää irrotella työasioista.

Heinäkuussa runko alkoi näyttää jo veneeltä. Vaimo luonnehti puutekelettä "vanteeton tynnyri" arvosanalla.

Useimmiten rimat sai linjattua nitojan hakasella pinnat tasan, joskus joutui käyttämään vanerinpalaa ruuveilla kiristäen.

Siltakannen rimoitus alkoi linjarimojen kiinnityksellä. 12 mm kuusirima taipuu ihan mukavasti. Aivan etureunassa (n. 60 cm) halkaistaan rima vaakasuunnassa, liimat väliin ja taivutukseen. Tämä siksi, ettei puun jännite oikaise muotoa, kun mallikaaret poistetaan alta. Leluvannesahani ei suostunut yhteistyöhön, joten sahasin pyörösahalla 3 mm uran ja täytin sen 2,8 mm viilulla liiman kera. Saattoi tulla jopa parempi kuin suositeltu pelkkä vannesahalla halkaisu.

Laita- ja linjarimojen välit täytetään rimoilla. Totesin helpoimmaksi puolittaa aina aukon ja lopuksi kiilamaiset kappaleet täyttävät viimeisetkin rakoset.


Varsinainen tikkukasa, mutta tulihan nätti, täysin muodollisesti pätevä ;-). (Takuulla kadun edellistä lausetta, jos feminiinit työkaverini näkevät tämän).

Ja ankara hiominen menossa. Ihme kyllä nauhasantaajalla saa pinnan aivan kelvolliseksi, lukuunottamatta koveria pintoja, joissa käytin porakoneen fiiberilaikkaa. Salaisuus on tasainen liikerata, paikalleen ei auta jäädä.

Siltakansi takaapäin. Erinomaista epoksin täyteainetta kuusipuujauhoa tuli toistakymmentä litraa. Kannattaa laittaa talteen.


Vilkaistaan vähän sisäpuolellekin, joka käsitellään rungon kääntämisen ja mallikaarien irroittamisen jälkeen. Siltakannen liitosta lukuunottamatta kaikki sisäpinnat ovat koveria, joten ne on hiottava porakoneen fiiberilaikkalla käsivaralta.


Laminointi - Cosmos 1100

Lokakuussa työt mokomat haittasivat harrasteita, osin myös epoksin saannissa oli vähän viiveitä ja puu sai vasta loppukuusta peitokseen 446 g Biax (50%/50%, ristissä 45/45 astetta pituussuuntaan nähden) suunnatun lasikuidun. Kiitoksia talkooporukalle Kari ja Pertti (myös vene/veneenrakennus-hullu) Hiukan joutui lämmittimellä avustamaan lämpötilan ja kuivuuden pitelemisessä.

Käytin laminoinnissa kuivamenetelmää:
Kertaalleen epoksilla kyllästetylle hiotulle kuivalle puupinnalle sovitetaan kuidut valmiiksi ja hartsi levitetään suoraan kuidun läpi. Olen tehnyt polyesterillä ja normaali lasikuitumatoilla hommia ja epäilytti miten hartsin saa kuivan kuidun läpi. Epoksi imeytyy tosi hyvin, eikä kolminkertaisessakaan (saumat) paikassa tarvinnut kovin paljoa ylimääräistä jynssäystä. Lämpötila oli lähellä kahtakymmentä.

Suurin osa ilmauksesta onnistui mohairtelalla, kovaa rullaa tarvitsi käyttää vain saumapaikoissa ja vähän siellä täällä tarvittaessa. Alle kymmenen asteen imeytyminen hidastuu huomattavasti, hartseja lämmitettävä vähän. Laminointi onnistuu todella 1:1 lasi/hartsi painosuhteella.

Koko runko ja siltakansi sai katteekseen 446 g biax suunnatun lasikuidun. Biax tai double bias kuten suunnittelija sitä nimittää, on suunnattua kuitua, jossa kuidut kulkevat 45 asteen kulmassa pituussuuntaan nähden. Puolet kuiduista vasemmalle, puolet oikealle viistoon. Kuituja sitoo ohut harsittu rihma, joka pyrkii purkautumaan pienestäkin syystä ja venyy miljoonan kilometrin mittaisina lankavyyhtinä laminoitsijan perässä.

Hillitön spaklaus ja hionta vei melkein koko marraskuun. Jos luulet tietäväsi jotakin läähättämisestä, kokeilepa epoksipinnan hiomista käsityönä. Tietysti pölysuojainta on pakko käyttää koko ajan.

Koko rungon peittää yksi kerros, hiukan vesilinjasta yli toinen ja pohjan keskiosan kolmas laminointikerros. Tässä pintaspaklaus menossa, ja jynssäystä riittää. Tarkoitus on maalata valmiiksi (4 kerrosta) vesilinjan alapuolinen osa, samoin siltakannen alapuoli, jonka hionta ja pinnoitus jälkikäteen (altapäin) olisi hyvin työlästä.


Pohjaan vesilinjan alle vetelin lasikuidun päälle neljä kerrosta epoksia: yksi sellaisenaan värittömänä, seuraavaan vähän piituhkaa saosteeksi ja kahteen viimeiseen piituhkaa ja pigmentiksi grafiittijauhoa. Eiköhän riitä vesieristeeksi, ennen vesillelaskua luultavasti vielä primeri myrkkyvärin alle.

Paluu etusivulle