Cosmos 1100, kesällä 2014 enimmäkseen aarteen etsintää


Kevät saapui ja pohjan maalaus. Vaihdoin aikaisemman pohjavärin perinteiseen kuparipitoiseen kiiltävään myrkkyväriin. Aikaisempi oli lupaava idea: äärimmäisen liukas kovettuneena myrkytön epoksi, mutta valitettavasti se ei suojannut pahuksen merirokoilta :-(

Vaihdoin keväällä myös potkurit komposiittiversioon. Lähes saman hintainen kuin alumiinipotkuri, mutta vauriotilanteissa voi korjata vaihtamalla lapa kerrallaan. Edelliset potkurit olivat kuluneet osuessaan lapojen latvoista suojakehään (puuttuu tästä kuvasta). Molemmat moottorit olivat ravistaneet puolet kiinnitysruuveista merenpohjaan, jonka seurauksena kehä pääsi heilumaan potkurin lapojen ulottuville. Seuraavalla kerralla käytän kaikissa ruuveissa lukitusmuttereita. Kokenut kaiken tietää, taas!


Alkukesän hommiin kuului myös uuden maston haku. Viimeisteltiin ja pystytettiin se Lauttasaaressa. Välillä ohi kulki hyvin arvonsa tunteva perhe.

Paluumatkalla tuuli sen verran reippaasti etten yksin ajellessani tohtinut nostaa tällä hetkellä ainoaa purjetta eli genaakkeria. Kulkee se koneillakin mukavasti myötäisessä.

Hienolta näyttää. Alimmat vantit roikkuvat vielä irti. Täytyy vähän vielä sovitella niitä ja rakentaa babystaagille pikairroitus. Maston valmistaja vakuutteli ettei alempia vantteja tarvita, mutta kokemuksesta viisastuneena vaadin ne, koska alkuperäisessä piirustuksessa olivat sellaiset.

Pakko pärjätä yksi kesä yhdellä purjeella. On se kyllä komea 94 m2.Vain pari suuntaa kuudesta joutui ajamaan koneella Porkkalan kolmella kesän reissuilla ja kerran oli lähes tyven.


Kesän purjehdukset keskittyivät pääosin kuvassa näkyvän poijun ympärille, sanamukaisesti. Poiju oli laitettu merkiksi maston uppoamispain GPS koordinaatteihin ja hakua avusti hiukan normaalia kaikuluotainta tarkempi Raymarinen CP100 moduuli. Se ei ole varsinaisesti 3D kaiku, mutta antaa tarkan pitkittäisen leikkauskuvan pohjasta. Tältä näyttää valmistajan mainoskuva (sukeltajia kuvassa). Totesimme kuvan olevan totuuden mukainen, kun kävimme maston paikasta parin mailin päässä olevan uponneen höyrylaivan kohdalla. Kaikki kansirakenteet näkyivät todella selvästi.


Pellingistä Porkkalaan pitää ohittaa muuan kylä, jonka meriliikenne on ikävän vilkasta. Joka kerta ohitettaessa sai olla kieli poskessa, vaikka kulku tapahtuikin päivänvalossa.

Hyvä on, pienempi väistää!

Eräiltä miehistön jäseniltä ei tarvitse kysyä, halutaanko uimaan, ennemmin pitää toppuutella.


Aarteenetsinnän apuvälineenä oli tarkoitus olla sukeltava kauko-ohjattava kamera. Tässä versio 1.0
Ykkösversiota en onnistunut saamaan riittävän vesitiiviiksi kymmenien metrien painetta varten. Runko menee uusiksi lasikuidusta talven aikana.

Tankkauspaikassa oli vähän isompiakin naapureita käymässä.

Elokuun lopulla oli melko rauhallista Stora Svartössä.

Viimeisellä kerralla keli oli mahtava. Lähes tyyntä, pari vesikuuroa päivän aikana.
Kaiku antoi muutaman lupaavan ehdokkaan. Saimme naaralla kiinni yhdestä, mutta se lipsahti irti muutaman metrin noston jälkeen ja painoi rankasti. Oli todennäköisesti uppotukki, joita on kaikuluotaimen kuvasta vaikea erottaa pohjassa makaavasta mastosta. On saatava näköhavainto ennen nostoa ja toivottavasti se onnistuu sukeltavan kameran uudemmalla runkoversiolla. Yritän vielä ensi kesänä. Onpahan joku teema tiedossa purjehduksille.

Muutkin ovat matkalla. Ilmassa on hiven syksyn tuntua.


Pelkällä genaakkerilla sai yli 7 solmun nopeuksia keskivahvassa sivumyötäisessä. Uudet purjeet ovat kyllä tilattu ja tulossa.

Pukille taas talveksi. Kuparipitoinen myrkkyväri piti todella aika hyvin. Moottorit ja potkureiden keskiöt olivat täynnä rokkoa huolimatta perävetolaitteen suojaväristä.

Aurinko laskee länteen tai oikeastaan lounaaseen loppusyksyllä.

Tapaamme varmaan ensi vuonnakin...

Kommentit ja hyvät neuvot:
email pekkajlh@sci.fi

Etusivulle